tiistai 16. joulukuuta 2014

Christmas around the corner

WHAATTT vähän päälle viikko jouluaattoon. Ja pitäis vielä ostaa lahjatki. Ups. Mut kaverit älkää hätäilkö kyl mä kerkeenXD Mutta nyt pitkästä aikaa palailen tännepäin, on nimittäin ollu aika hektistä viimeset pari viikkoa: musa-ja tanssiopistojen joulujuhlat (KIITOS kaikille tanssi-ja laulukamuille, ootte kaikki ihania ja superlahjakkaita. Tuotte älyttömästi energiaa ja positiivisuutta mun elämään<3). Mutta asiassaneteenpäin, joulunäytökset tarkotti tietysti siis myös runsain mitoin lisätreenejä, jonka lisäks vielä pari laulukeikkaa, koeviikko, siivousduunia, NuVa-tapaaminen ja sellasta(tosiaan mut siis valittiin Loviisan Nuorisovaltuuston jäseneks hiihh). Ja kaiken lisäks onnistuinkin sitte hankkimaan ittelleni vielä jonkintasoisen stressi-ahdistus-hermoromahduksenXD But I'm over it! Nyt oonki jo suorastaan lomalla, ku kaikki harrastukset on jääny joulutauolle. Kiitokseks koko syksyn kestäneestä kovasta treenaamisesta, mun kroppa muistaa mua nyt jollain ihmeen viruksella, niin vasen korva tinnittää ja jomottaa ihanasti aiheuttaen sellasta mukavasti vihlasevaa päänsärkyä joka ei oikeen lähde lääkkeillä. Not. Mutta siitä huolimatta aika jees fiilis.

Aattelin nyt laittaa tänne muutaman viikon takasia kuvia, kun oltiin siskon kanssa Helsingissä viikonloppu asumassa siinä samaisessa kämpässä, jossa vietin mun tet-viikon. Oli aivan älyttömän kiva sisko-viikonloppu; vietettiin aikaa, hengailtiin, käytiin ulkona syömässä, seikkailtiin kaupungilla ja kaikkea mahollista. 





Stockan jouluvalot.

Brunssiibrunssii.

Oikeestaan täysin pakollinen Starbucks-kuva.
Satkar-rafla on ihan MUST kaikille etno-ruoan rakastajille.


Tajusin just et mulla ei oikeestaan ollut melkeen mistään muusta kuvia kun ruoasta. Mut eyyy can you blame me for loving food? Na-uh. 
Ja hei mua vieläki ärsyttää aivan suunnattomasti kun näistä kuvista tulee täällä Bloggerissa tällasia pikselöityneitä. Voisinpa ehkä yrittää selvittää asiaa ja tehäkki sille jotain. 


JA MUUTEN. THIS HAPPENED. HIIHH. 
Päätinpä yhtenä keskiviikkona että haluan uudistaa itteäni. Menin sitte torstaina kampaajalle ja sanoin, että leikkaa puolet pois. Ja niin hän teki.
 
Tässä oli mun itsenäisyyspäivän asu, kun mentiin vanhainkotiin laulamaan 40-luvun biisejä ja toivomuksena oli myös pukeutua kyseiseen teemaan. Kaivelinpa vanhan mekon komerosta esiin, jonka äiti on jostain vintage-liikkeestä 80-luvulla ostanu. Mielestäni olin kyllä aika uskottava 40-lukulainen;)

Ja mun on vielä pakko kertoa yhestä aivan älyttömän sikasupermahtavasta jutusta, NIMITTÄIN; oli tosiaan musaopiston joulujuhla, jossa mun oli aluks tarkotus laulaa yks soolo "The christmas song". Vähän ennen joulujuhlaa käviki sitten niin, että sen biisin lisäks vielä musaopiston oma lauluryhmä Vocal Ensemble kysy mua solistikseen yhteen biisiin. Tottakai suostuin ja vedettiinki sitten konsertin päätöksenä Stevie Wonderin "I wish", bändin kera. Oli aivan mieletön kokemus ja oon todella kiitollinen ja yllättynytkin, että kysy mua vetämään solistin virkaa. Kun muistelen vuotta taaksepäin, niin edellisessä joulujuhlassa mä istuin yleisössä ihaillen kaikkia taitavia nuoria (ja vanhempiakin) toivoen, että joskus ite saisin tarpeeks uskallusta kokeilla nousta lavalle. Ja siinä mä nyt sitten olin. Että ehkä nyt olis sopiva aika kiittää kaikkia niitä, jotka on kannustanut mua ilmasemaan itteäni, koska ainakaan tällä hetkellä en voisi mun pienessä maailmassa olla onnellisempi.
KIITOS<3

Ja tämän pläjäyksen kirjottelin näiden biisien tahtiin; If You Ever Want To Be In Love/James Bay, Little Girl Blue/Laura Mvula, Talk Is Cheap/Chet Faker, King And Cross/Ásgeir, Jackie And Wilson/Hozier, Vietnam/Kiesza. 

Ja heyheyyy kaikille aivan MAHTAVAA tulevaa joululomaa! Nauttikaa ja chillatkaa, ladatkaa akkunne täyteen kevään tuomia uusia haasteita varten! 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Unelmilla on aikansa

Nyt on paljon asiaa. Koska, kun vähän jo edellisessä postauksessa paljastin, niin asuin Tet-viikon Helsingissä. Ja kyllä, tiedän, että siitä on jo vähän aikaa. En oo muistanu/kerenny vaan saada tätä aikaseks. MUTTA, se viikko oli oikeesti ehkä elämän paras viikko. Ihan tosissaan. Ei oikeesti oo sanoja kuvaamaan todellisesti sitä tunnetta kun asia, josta on haaveillu ties kuinka kauan, tulee toteen, ainaki viikoks. Koska what can I say, olen kaupunkilainen. Kaupunki-ihminen. Viihdyn kaupungeissa. Isoissa kaupungeissa. Piste.
Ja siis kertauksen vuoksi olin siis Teatterikorkeakoulussa Tetissä ja asuttiin iskän kanssa viikko tuttujen kakkoskämpässä Helsingissä. Olin siellä keväällä kasiluokan kolmen päivän tetin ja se oli ihan MAHTAVAA. Enkä sillon ees asunu sitä aikaa Helsingissä. Ja nyt sain (opon miljoonan vuoden suostuttelun jälkeen) mennä ysiluokan kahen viikon mittasesta harjottelujaksosta yheks viikoks takas sinne. NE NIMITTÄIN PYYS MUA TULEMAAN TAKASIN. MHHM YES THAT'S RIGHT.
Viikko kulu vaan niin törkeen nopeesti, aivan LIIAN nopeesti. Oli aivan älyttömän kivaa saada tehä asioita itsenäisemmin. Ihan vaan käydä kaupassa, tehä ruokaa jne. Arkipäivän asioita, mutta ne tuntuu ihan erilaisilta, kun on jossain muualla kun kotona. MUTTA SELVISIN. KUNNIALLA. Ainaki mun mielestä... 

Sunnuntai

 Ekaks olin Loviisassa Tero Saarisen liikekieleen tutustuttavassa tanssi-workshopissa. Iltapäivällä vanhempien kummitytöllä oli 18-vuotissynttärit Helsingissä, jota tultiin äitin ja siskon kanssa juhlistamaan. Iskä oli kiinni Helsingin Juutalaisen Seurakunnan teatteriharkoissa, johon tekee musaa. Oli supernastaa nähä tuttuja pitkästä aikaa ja juhlien loputtua mä menin sitten seuraamaan teatteriharkkoja. Oli kieltämättä erittäin mielenkiintosta seurata niitä jiddišiks. En ymmärtäny oikeestaan mitään, mutta ihmiset oli niin ystävällisiä ja hauskoja, että ei sillä oikeestaan ollu yhtään väliä. Hauskinta oli kyllä, kun olin just saapunu sinne ja istunu alas, niin joku tuli heti tarjoamaan Kosher-karkkeja. Yksinkertaisuudessaan vaan niin sulosta.
Käytiin myöhäisillallisella italialaisessa raflassa ja otettiin ratikka Tilkkaan. HERRAJEESUS MIKÄ KÄMPPÄ SIELLÄ ODOTTIKAAN. 70 neliötä, uus ja moderni, ihan Manskun kupeessa, oma sauna, parveke ja molemmilla omat huoneet + todella hiljanen ja rauhallinen paikka. Ja mun huoneen seinällä oli järjettömän iso, maalattu kukka. Että eipä ollut kyllä valittamisen aihetta. Kävin nukkumaan aika innokkain ja levottomin mielin odottaen ensimmäistä duunipäivää. 

Maanantai

Viikko alko mahtavasti. Päätettiin iskän kanssa kävellä aamulla töihin. Mukavasti se 5km taittukin. Pääsin heti duuniin ja taisinki olla neljään asti siellä. Mentiin kämpälle kaupan kautta ja tehtiin päivällistä. Relattiin hetken ja lähettiin sitte Koko Jazz Club:ille kuuntelemaan UMO:n esittämää Ohukainen ja Paksukainen-leffateosta. Taustalla pyöri siis Ohukainen ja Paksukainen erinäisissä rakennushommissa ja muusikkoina, livemusiikin siivittämänä. Iskän kollegat oli tehny siihen musat ja sitä kautta päästiinki kuuntelemaan. Oli aivan ÄLYTTÖMÄN makee ja kekseliäs juttu, joka kruunas aivan mahtavan päivän.

Päivälliseks sitruunamaustettua kuhaa ja salaattia.

UMO plays Ohukainen ja Paksukainen.

Tiistai

Tiistaina jatku taas työt. Iltapäivällä menin muiden työtekijöiden mukana kattomaan Teakissa esitettävää juttua, en vaa muista enää sen nimeä hupsXDMutta siinä oli ainaki Olavi Uusivirta JA SE OLI ERINOMAINEN. Duunien jälkeen suunnattiin Punavuoreen ekaks syömään ihan sairaan hyvään nepalilaiseen raflaan ja sen jälkeen kattomaan esitystä, jossa oli mukana yks iskän Teak-kollegoista. Esityksen nimi oli "Paras mahdollinen maailma ja ehdotuksia vieläkin paremmasta". Aivan täydellisen sekopääjuttu, mutta niin naurettava, että huhhuh sentään. Nauroin suurinpiirtein koko esityksen aivan kippurassa. TÄYDELLISTÄ. 
Lähettiin hetkeks esityksen jälkeen istumaan iltaa, mutta jouduttiin poistumaan aika nopeesti, koska vissiin näin nuori kuin minä(14v) ei saa istua enää vischyllä kello yhdeksältä vanhemman seurassa paikassa, jossa tarjoillaan alkoholia. Varmaan jos oltais oltu jossain Keski-tai Etelä-Euroopan maassa, oisin voinu tilata ittelleni vaikka viiniä. OI MAAMME SUOMI SYNNYINMAA, NIIN PALJON TURHAA BYROKRATIAA. Noh, lähettiin kuiteskin sieltä sitten ja mentiin kämpille. Päivä oli aika pitkä, niin kieltämättä aika väsyneenä menin nukkumaan. 

Huomasin just, että tää on ainoo kuva koko päivältä. Siitä varmaan ilmeneeki, että oli oikeesti koko ajan paljon tekemistä.

Keskiviikko

Keskiviikkona iskän piti lähtee aamulla aikasemmin töihin, niin heräilin sitte ittekseni ja hoitelin aamupalat sun muut. Let's face it, ei todellakaan huvittanu kävellä yksin viittä kilsaa, niin otin ratikan, joka lähtee ihan talon vierestä. Duunissa kävin syömässä toimiston naisten kanssa, enpä tainnu nähä iskää koko työpäivänä hahah. Duunien jälkeen lähin kauppaan, koska tosiaan iskän piti jäädä vielä aika pitkäks aikaa koululle. Hoidin kaikki asiat ittekseni, kävin kans shoppailemas kaikkii kivoi luomuruokahommii Punnitse ja säästä-kaupasta. Jos ette oo vielä käyny siellä, niin tutustukaa ihmeessä! Ahh niil on niin paljon kaikkee hyvää ja ihanaa, varsinki BBQ-maissinjyvät on vaan jotain niin erityistä. KOKEILKAA JA TULETTE RAKASTUMAAN. Selvisin kämpille ja vaan relasin ja hengailin. Tein ite ruokaa (ooo olkaa ylpeitä ystäväiset, olen kieltämättä aika masterchef) ja syötiin ku iskä tuli. Loppuilta kulu erinäisiä dokumentteja katteltaessa. 


Anteeksi kovasti, laatu todella 6/5.

Pre-work selfieee.

Torstai

Torstai alko samalla lailla ku keskiviikko, iskä lähti aikasemmin nii fiksasin ite itteni Teakkiin. Käytiin lounaalla toimiston naisten kanssa ihanassa sushi-mestassa Hakiksessa. Töiden jälkeen menin seuraamaan musa-tanssitreenejä, jonka musapuolta iskä vetää. HOLY MOLY MIKÄ MENO. Päätettiin mennä treenien loputtua syömään Farougeen, marokkolaiseen raflaan. Istuttiin iltaa siellä ja oikeesti, niitten ruoka on vaa jotain sanoinkuvaamatonta. Seriously I CAN'T EVEN. Ja kaiken lisäks palvelu oli niin ystävällistä ja asiantuntevaa. Sinne tuun menemään uudestaan, monta kertaa. Suosittelen kaikille hyvän ruoan ystäville, pls menkää sinne jos mietitte mihin Helsingissä menis syömään. TAKAAN, että Farouge kannattaa. Ilta oli muutenki tosi mukava, käveleskeltiin ympäriinsä ja sitten lähettiin Tilkkaan. Onnellisin, mutta vähän haikein mielin menin nukkumaan.

Mahtava lounas Hakiksen torin mäkkärin takana olevassa, pienessä sushimestassa. Todella hyvä hinta-laatusuhde!

Ihana illallinen Farougessa.

Perjantai

Ja niin sitten vaan viimenen päivä pyörähti käyntiin. Teinpäs runsain mitoin töitä, siellä ihmeteltiinki jatkuvasti, että kuinka voin olla niin nopee.XD Päivä kulu todella nopeesti ja sitte tuliki aika, jolloin äiti tuli hakemaan. Hyvästelin kaikki ja sain vielä lahjanki, suklaakonvehteja ja mukin, jossa lukee "työkaveri". Tunteellisena mun työnantaja kerto, että kuulemma oon jo osa työyhteisöä, ihan niinku olisin ollu töissä siellä jo vuosia. Kertoi, että oli aivan unohtanu, että oon 14v tettiläinen ja että kaikki tulee ikävöimään hirveesti ja tarttis mua enemmän siellä... Olin niin yllättynyt ja onnellinen, että eipäs ollu itku kaukana. Äiti tuli ja toin äitin "näytille", niinku työntekijät pyysXD Sitte haikeana heitin hyvästit Teakille ja työntekijöille, ainoana lohtuna se tunne, että ehkä joskus palaan jotenki sinne. 

Eli jos toi jotenki vähän avitti aivan SUPERHYPERMAHTAVAA viikkoa, niin LOISTAVAA. En jaksanu ihan kaikkea kirjottaa, ois varmaan muuten tullu kauhee romaani. Ja pahoittelen myös kuvien vähyyttä ja huonolaatusuutta, koska en pystyny kantaa kameraa mukana kaupungilla (kiroan itseni, kun otin liian pienen laukun mukaan aarghh). Eli vaan kännykällä suurin osa otettu ja unohin kuvailla aika monta kertaa, koska yksinkertasesti oli paljon tekemistä, niin sori.

Mutta kaikenkaikkiaan viikko oli aivan mahtava ja koko ajan vahvistuu se sellanen fiilis, että haluaa muuttaa Helsinkiin ja sieltä vielä isompiin kaupunkeihin ulkomaille ja kaikkea mahollista. Äiti ilahtuu aina ihan hirveesti kun kerron sille siitä...not. EN TARKOTA SITÄ PAHALLA MUTTA TAHDON ASUA ISOSSA KAUPUNGISSA. Okei?

Ja nyt tän sillisalaattipostauksen loppuun, jonka olen kirjottanut mun mahtavilla flunssasilla aivoilla, tulee vielä tämä musaosio, elikkä nää kappaleet soi mulla nyt; Inget kan ändra på det/Veronica Maggio, Winter wonderland+Don't worry be happy/Pentatonix ja Tori Kelly, Landslide/Fleetwood Mac, Work song/Hozier, Lovers in the parking lot/Solange.

JA AINIIN MEINASIN UNOHTAA. Laitan tähän vielä ihan pienenpienen P.S. osion sorianteekshirveesti. MUTTA TÄMÄ ON VIELÄ PAKKO SANOA.
Elikkä, mun siskolla ja sen lauluryhmällä Misanelilla oli viime viikonloppuna niiden ensimmäinen, täysin oma keikka. Ja täytyy myös täällä tytöille nostaa hattua, koska tyypit veti aivan mielettömän keikan. Eikä nimittäin oo ollu tytöillä helppo tie; varsinki näin pienessä paikassa ku Loviisa, ihmiset tulee niin helposti kateelliseks kun jollain on lahjakkuutta jossain ja halua käyttää sitä. Tytöt on saanu niskaansa ihan älyttömästi, sanonko mitä, joka on niin idioottimaista ja aivan älyttömän ilkeetä ja tyhmää, mutta niin se on ollu. MUTTA KAIKESTA HUOLIMATTA, ne on jatkanu sillä asialla mitä ne rakastaa, musalla ja esiintymisellä. Ja se kannatti aivan 100%, koska tytöt vetäs mielettömän setin loppuunmyydylle salille. JA AIVAN MAHTAVALLA ENERGIALLA. Ne nimittäin on täydellinen esimerkki siitä, että vaikka kuinka ihmiset on kateellisia ja vaikka aina tulee olemaan arvostelijoita, niin jos vaan jaksaa uskoa itseensä ja niihin asioihin, jotka ittelleen merkitsee ja joita rakastaa, ei voi mennä huonosti. Älkää ihmiset missään nimessä menettäkö ikinä uskoa itteenne jonkun idiootin perusteella. Mielipiteitä saa olla ja pitää ollakki, mutta kannustavalla kritiikillä ja palautteella on aivan järjettömän suuri ero vihapuheeseen ja kateuteen. Ja muistakaa, että sillä mitä sä teet, saatta olla aivan sairaasti vaikutusta jonku toisen elämään. Esimerkiks, mä en ois varmaan ikinä uskaltanu alottaa laulamista, ellei nää tytöt olis mua siihen rohkassu. Ja nyt mä oon esiintyny täydelle salille ihmisiä soolona ja musikaalin pääosassa. Sun tekemisilläs saattaa olla paljon suurempi vaikutus, kun mitä ite voit ikinä luullakkaa. Joskus joku tarttee vaan ihan vähän tukemista ja kannustamista päästäkseen eroon epävarmuudesta. Joten sanon, et ei pliis jakseta tuhlata aikaa johonki idioottimaiseen vihapuheeseen, vaan kannustetaan muita niitten jutuissa. Koska jos joskus ite tarttee sitä jeesiä ja taustatukee, niin sitä saa aivan varmasti ittelleenki. Ollaan ilosia toisiemme puolesta ja ollaan ihmisiks, eiks nii. Anteeks tää pienimuotoinen saarna, mutta oon vaan niin inspiroitunu siitä keikasta, että oli pakko jakaa tää teidän kanssa. Ja oon myöskin niin tympääntyny jatkuvaan arvosteluun, että mun mielestä siitä pitää puhua ja yrittää poistaa sitä. Kuvitelkaa maailma ilman turhaa arvostelua, aika erilainen eikö? 
Jos joku sai tosta jotain energiaa ja voimaa, ees vähäsen, niin tän viestin sanoma on menny perille. USKOKAA ITSEENNE JA TUKEKAA MUITA, MAHTAVAA POSITIIVISTA VIIKKOA KAIKILLE! Mä lähden tästä keittämään kuumaa vettä, josko saisin ton flunssan kukistettua.

Keikkatunnelmia.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Ehkä mä vielä jotain muistan

Siis HETKONEN. Melkein KUUKAUSI. Siitä kun VIIMEKSI. Postasin. HERRANJESTAS. Jos tää blogi ois joku elävä olento, se ois varmaan jo nälkiintyny kuoliaaks, niin huono blogiemäntä olen. En oo muistanu postailla tänne enkä oikeestaan kuvaillakkaan mitään(osasyynä kylläkin se, että en löydä mun muistikorttia heheh).
Eikä mun aivot kyllä oikeesti muista melkein mitään kuukauden pituselta ajalta. Mut ei anneta sen haittaa, aye?!
Ainakin mä muistan syyslomasta jotain, joten mulla toimii sentään lähimuisti. Elikkä eka lomapäivä oli meillä torstai ja viimeinen nyt sitten tänään, maanantai. Tehtiin yks lauantaipäivä, joten meillä on päivän pidempi loma kun ruotsinkielisellä koululla. Ja palautuipas muuten nyt yksi asia mieleeni; lauantaipäivä oli meillä uuden koulun avajaispäivä, koska tosiaan uus ala-aste on nyt vihdoin valmistunut. Me esiinnyttiin siellä ilmasutaidon ryhmän kanssa seitsemänä veljeksenä, naamat noessa ja hiukset takussa, karvalakit päässä. Juhanin tulinen olemus lankes mun vedettäväks ja kylläpäs oli kyseistä henkilöä aivan sairaan hauska esittää, onneks vielä tulee muutama esitys.
Mutta jatkaakseni tosta lomasta, niin torstaina lähin käymään pikavisiitillä mummolassa. Sisko olikin siellä jo valmiiks ja serkku tuli illan kuluessa. Sitten perjantaina me kolme suunnattiin takasin Loviisaan. Oli ihan älyttömän kivaa, mutta sitte lauantai-iltana lähti serkku köröttelee kohti kotia. Katottiin ennen lähtöä semmonen leffa kun "Millerit"("The Millers"). Ihan älyttömän hauska, käkätin koko leffan läpi, suosittelen!
Sunnuntain ja nyt tän maanantain oon oikeestaan vaan chillannu, en oo tehny melkeenpä mitään. Se on kyllä oikeesti aika tervetullutta vastapainoo muuten niin hektiselle arjelle. Kieltämättä ihan jees vaan oleskella oma koira kainalossa kattoen Supernaturalii netflixist + siihen kylkeen vielä kuumaa kaakaoo. Että tosiaan enpä kyllä valita. 

Ja nyt tarkemmin mietittynä muistankin elämästä jotain, hyvä minä. Ainakin sen, että Kansallisoopperan Alminsalissa järjestettiin vuosittainen Nykytanssipaletti-näytös, johon Suomen Tanssioppilaitosten Liitto oli valinnut yli kuudestakymmenestä ehdolla olevasta esityksesta kait 28 esitystä näytökseen. Ja kaikki ehdokkaat oli siis tanssikoulujen omia esityksiä. Mutta edetäkseni asiassa, Loviisan tanssiopistolta pääs yks YAAYY! Ja tottakai menin heijjaamaan sinne! Näytös oli ihan mahtava ja esitys meni ihan loistavasti. Se on ihan mahtavaa, että täältä pienemmiltäki paikkakunnilta pääse tyyppeja esiintymään. NIIIIIN ilonen kaikkien puolesta. PURE AWESOMENESS.


Koeahdistus on järkyttävää, varmaan jokainen ylä-asteelainen voi samastua siihen tuskaan.


Mua oikeesti vähän hävettää, että tällä kertaa on vaan näin vähän kuvia ja ne on kännykällä kuvattuja ja sen takia väärän kokosia ja yyhh...
Mutta ehkä tän nyt kestää, koska ei mulla oikeen oo nyt muutakaan.XD
 MUTTA. Mulla on aika mahtavia uutisia, koska ens viikolla mulla on tet-jakso, joka kestää koko kouluviikon ja mäpäs meen taas Teatterikorkeakouluun tettiin! Joka tarkottaa myös sitä, että asun tuttujen kämpässä Helsingissä koko viikon, joka on ihan mahtavaa ja ihanaa kun saamme sitä vuokrata. Joten odottakaa sitten siitä jotain Grande-postausta! TOIVOA NIMITTÄIN ON

Ja vielä tänne loppuun tämä mun musaosio, elikkä mun tän hetken biisi-pakkomielteet; We Are Here/Alicia Keys, It Will Come Back/Hozier, Gone/Lianne La Havas, Dance Apocalyptic/Janelle Monae, Evolution Of Beyoncé/Pentatonix, Tous Le Memes/Stromae. 

Nyt lähen jazz-tunnille, mahtavaa viikkoa kaikille, koittakaa nauttii elämästä vaiks kaamosväsymys onkin aika törkee. Heippa!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Island Life

OI VOI EI UPS APUA olin vähän niinku unohtanu tän blogin olemassaolon ja laiminlyöny näitä postauksien tekemisiä... Joten laitan nyt vähän tämmösen yhteenvedon kuluneista muutamasta viikosta, koska muutama aika iso juttu tapahtu. Elikkäs Cheekin keikasta seuraavana viikonloppuna Loviisassa vietettin taas Loviisan Wanhat Talot-talofestaria, johon meidän talo osallistu myös, jälleen kerran. Meidän talo oli kohdenumero 21 (en oo kyllä ihan varma tosta numerostaXD), Ringströms gård. Ihmisiä tulee viikonlopun aikana aika älyttömästi ja ollaankin älytty käyttää sitä rahainkeruuvalttina. Tänä vuonna meidän saksanryhmä piti kahvilaa ja kirppistä, tosiaan kun keväällä olis tarkotus lähteä Berliiniin. Sunnuntaina pidin sitten siskon kanssa omaa kahvilaa ja pientä kirppisosastoa siinäkin. 
 

 


 

Autiosaarielämää

Meillä on tapana mun yhen kaverin kanssa tehdä omia ns. lyhytelokuvia, ihan vaan koska niitä on hauska tehdä. Kaverilla oli sitte koulussa dokumenttikurssi ja sovittiin, että tehään dokumentti yhessä. Päätettiinki tehä oikeen kunnollinen dokkari ja lähteä viikonlopuks "autiosaarelle" elämään, ilman mitään mukavuuksia ja kummallaki vaan kolme asiaa mukana. Viikonloppu suju yllättävänki hyvin, oltiin vaan vähän nälkäsiä, kun kylmät purkkipavut ei oikeen puolenvälin jälkeen meinannu enää maistua. Selvittiin kuitenki hengissä, aika ylpeitä ollaan ittestämme, että kouluprojektin tähden uhrauduttiin lähteä saareen hytisemään!


Meidän huikean hulppea, koottava saarimökki.



Kuu+hidas valotusaika, heheehh.


Täytyy nyt kyllä tähän loppuun valittaa, että ai kuinkas ärsyttää kun näistä kuvista tulee paljon huonolaatusempia täällä kun mitä todellisuudessa on. En tiiä mistä johtuu, kaipa tää blogger on vaan jotenki vähän jälkeenjäänyt tässä asiassa... En tosiaan osaa sanoa, tällaset tietokonesysteemit ei oikeen oo mun vahvuusaluetta. AAARGHHHH

Vielä pienimuotoinen musa-osio, joiden avulla tääkin muotoutui; All About That Bass/Meghan Trainor, Sir Duke/Stevie Wonder, Formidable/Stromae, Bahamut/Hazmat Modine, Tennis Court/Lorde ja The Here And After/Jun Miyake.

Tästä tuli nyt ehkä vähän lyhyempi kun mitä tavallisesti, mutta heeyyy onpahan ees jotakin luettavaa!;) Hyvää viikkoa kaikille, huuuhh kohta on syysloma, koitetaan kestää vielä vähän!

maanantai 25. elokuuta 2014

Confirmation and pretty much everything...

Aaahh vihdoinkin pääsen taas kirjottelemaan. Kesäloman viimesellä viikolla oli ripari(jolla oli muuten tosi kivaa) ja koulun alettua on ollut kaikennäköstä kiirettä. Oli konffis, joka meni tosi hyvin. Oltiin riparilla ite ideoitu ja tehty, aika erilainen konffiskirkko ku yleensä. Ihmiset kyllä tykkäs, sai kuulla paljon positiivisia kommentteja. Konffisjuhlat meni kans tosi hyvin, sain mahtavia lahjoja ja tietty taloudellista sponsorointia, joka on kieltämättä ihan tervetullutta kelle tahansa nuorelle. Just konffiskuvia kattellessa huomasin, että en ollu missään vaiheessa kerennyt kuvata juhlia tai tarjottavia, niin nyt on vaa kuvia musta jotka on mun taidokas serkku ja valokuvaaja-perhetuttu ottanut.







Pohjanmaa ja Cheek


Nyt viime viikonloppuna kävästiin pohjanmaalla famolla ja fafalla, jotka vietti 60-vuotis hääpäivää. Tavattiin sukulaisia ja oli kyllä tosi kivaa nähdä kaikkia, pitkästä aikaa. Yövyttiin yks yö suvun mökillä ja lauantai-aamuna lähettiin mun siskon kanssa meidän sedän kyydissä kohti Helsinkiä. Sain yllättäen alkuviikosta siskon kaverilta lipun Cheekin stadionkeikalle lauantaiks. En oo oikeestaan mikään cheek-fani, niin vähän epäilevin mielin lähin mukaan, vaikka tottakai olihan se kivaa mennä isolle keikalle. Tavattiin muut tytöt kun päästin Hesaan ja seikkailtiin ympäri kaupunkia. Lopulta päästiin stadionille ja kerettiin vähän kuulemaan jvg:tä ja Anna Abreutakin. Meillä oli kenttäliput ja stadion oli jo tosi täynnä, niin oltiin aika jumissa takana, mutta ei se meitä sen kummemmin haitannu. Yhtäkkiä kuitenkin siihen tuli yks mies kysymään vaan, että onks meillä meidän mielestä ihan huonot paikat. Ei haluttu valittaa, niin vastattiin että ihan ok. Hän kysy sitten, että haluttaisko kuiteski eteenpäin. No tottakai me haluttiin, mutta ei kuiteskaan uskottu että päästäis minnekkään. Siihen hän vastas, että kattokaas mitä mulla on ja näytti meille viittä golden circle-ranneketta. Seottiin ihan täysin ja aluks mua vähän epäilytti, että onks se joku huijaus. Sit kuiteski huomasin, että herran hupparissahan luki Liiga, joten ei kyllä ollut mikään huijaus, vaan meillä kävi vaan ihan mieletön säkä. Siirryttiin eteen fiilistelemään keikkaa ja oli kyllä aivan mielettömän hienoo. Kyllä kaikki epäilykset Cheekiä kohtaan kaikkosi, aivan mieletön lava-energia ja meno päällä koko ajan. Sateesta huolimatta oli aivan mielettömän hauskaa, siinä on vaan jotain niin vapauttavaa tanssia ja kiljua ihan täysii 40 000 muun tyypin kanssa. Ilta huipentu tietenki Timantit on ikuisia-biisiin, jota koko stadion kailotti a capellana kaatosateessa. Kyllä siinä yks jos toinenkin herkisty, melkeinpä päätähti itekkin.





Keikkakuvat oli kännykällä kuvattuja, niin ei oo valitettavasti niin hyvälaatusia, mutta onpahan ees jotain.

Ja aattelin jatkaa tätä musaosion tekemistä, niin tän jutun tein näiden biisien soidessa; Gravity/John Mayer, Partition/Beyoncé, Thinking Out Loud/Ed Sheeran, Q.U.E.E.N./Janelle Monáe feat. Erykah Badu, Lisää Lempee/Sofa, Not a Bad Thing/Justin Timberlake.

Kiitos lukijoille, nyt ois taas koirien kanssa lenkille lähtö, hauskaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Endings and beginnings

Weyheyyy, olen täällä taas! Pyydän jälleen kerran anteeks kun ei oo tullu postausta miljoonaan vuoteen ja et tästä tulee varmaan aika pitkä juttu, noh, koska mulla on nyt paaljonpaljon asiaa kuluneesta heinäkuusta. Nimittäin, mulla on ollu elämäni paras kesäloma ikinä. Okei, viel on vähän jäljellä esim. huomenna oon lähössä riparille, mutta siitä tulee kyl varmasti tosi nastaa.Mutta ainaki teatterista voin sanoa, että parempaa ei ois voinu toivoa. Vaikka välillä treenaaminen ja esitykset kävi rankaks, en vaihtais sekuntiakaan. Oli niin superhauskaa ja se mitä opin teatterista ja ittestänikin ton prokkiksen myötä, se on sanoinkuvaamatonta! Kaikilla oli aina mieletön usko siihen mitä tekee ja mä todella ihailen sitä. Palaute oli huikeeta! Haluun tässä nyt kiittää kaikkia jotka oli mukana edes jollain tavalla Kultasiskoni-musikaalissa, ootte aivan parhaita ihmisiä ikinä, HUGE LOVE!
Vaiks suurin osa tähänastisesta lomasta kulu teatterin parissa, sain onneks ajoittain töitä ja teatterin ulkopuolisia kavereita kerkes silloin tällöin näkemään.
Teatterin loppuessa kyllä muutamat kyyneleet vuodatettiin, mut ei kauaks kerenny jäädä potemaan luopumistuskaa, kun jo heti seuraavana päivänä lähettiin äitin kans reissulle Budapestiin. Oli ihan superihanahauskamahtava reissu! Laitan tänne kuvia sieltä, valitettavasti osa kuvista on kännykällä kuvattuja, kun kameran muistikortista loppu sit tietty tila, just my luck... Noh, onneks nykyään on aika hyvät kännykkäkamerat niin eiköhän niistä jotain selkoo saa.;)

1. Päivä

Saavuttiin Budapestiin illalla ja käytiin jo silloin kattelemassa paikkoja, mut täällä alotan ajanlaskun ensimmäisestä kokonaisesta päivästä. Eli, ekana päivänä mentiin shoppailemaan ja samalla kattelemaan kaupunkia. Päivä alko aivan ihanasti meijän mielettömän ihanassa hotellissa siihen kuuluvan alakerrassa olevan ranskalaisraflan aamupalalla. 




Hotlassa oli vaan 19 huonetta, mutta sisustukseen oli panostettu ja hyvällä maulla.




Siitä lähettiinki sitte kaupungille. Meijän hotla oli ihan keskustassa, Pestin puolella, mutta silti tosi rauhallinen ja idyllinen, kuiteski suurin shoppailukatu ja metro, ratikka + bussi ihan kulman takana. Kaupoista lähti mukaan paljon ihania uusia vaatteita ja oli ihanaa nähä kaupunkia samalla, puhumattakaan aivan mielettömän ihanasta säästä, +32 astetta! Lounastettiin Tonavan rannalla, maisemat Budan puolelle törkeen hienot. Siitä päätettiin jatkaa kävelemistä rantaa pitkin ja kateltiin kaupunkia, kunnes palattiin hotlalle siistiytymään. Halusin käydä vielä pikasesti muutamassa kaupassa kulman takana, ennen illallista. Varattiin pöytä hotellin raflasta, kun kuulemma on yksi kaupungin parhaista.
Pienimuotoisen shoppailukierroksen jälkeen mentiin syömään. Ja täytyy sanoa, että rafla varmasti on yks kaupungin parhaista, tosi ystävällistä palvelua, ihana tunnelma ja mikä tärkeintä, sairaan hyvää ruokaa.


Fiilikset ihan ku keskellä Pariisia.



 Illallisella yllättäen hotellin omistaja tuli kyselemään mitä pidetään hotellista jne. Onhan se aika epätavallista, että itse omistaja on ees paikalla. Joka päivä meiltä kysyttiin viihtyvyyttä ja sen sellasta, kerranki tuns olonsa tärkeeks!XD 
Ku oltiin illalliset nautittu, mentiin huoneelle ja katottiin hetken ihan mielenkiinnosta Twin Peaksii unkariks dubattuna, oli kyllä tosiaan aika mielenkiintosta...
  

2. Päivä 

Toka päivä oli sateinen, mutta se ei meijän matkailu haitannut. Päätettiin sen takia kiertää museoissa ja joillakin nähtävyyksillä. Heti ensimmäiseks käveltiin Dohany utcan(en oo varma niistä heittomerkeistä nii päätin suosiolla jättää ne pois) synagogalle. Tavoistamme poiketen mentiikin sitte mukaan englanninkieliselle käyntikierrokselle, mutta se osottautukin oikeestaan tosi hyväks. Synagoga oli tosi kaunis ja iso, maailman 2. suurin. Myös sen massiivisia urkuja on soitellu mm. Liszt ja Mahler, not bad ey? Käytiin myös synagogan hautausmaalla, jonne on vissiin haudattu Estee Lauderin ja Paul Simonin sukulaisia. Käytiin holokaustin muistomerkillä ja juutalaisessa museossa. Oli tosi kiinnostava ja hieno näyttely, kylläki toisesta maailmansodasta kertova osio oli aika ahdistava, mutta siitä iskiki vaan huono omatunto; tuntu ettei kyllä oma ahdistuneisuus ollu yhtään oikeutettua verrattuna sen aikaseen todellisuuteen juutalaisille.   

Synagogan alttari ja urut.

Juutalaisen museon vanhat Toorakääreet oli mielettömän kauniita.


Holokaustiosastolla vallitsi rankat fiilikset, esillä oli esim. keskitysleirivaatteita.


Synagogalta siirryttiin käymään päiväkahvilla, kokeilin perinteistä Unkarilaista herkkua; crepsejä kastanjatäytteen ja suklaakastikkeen kanssa. Noh, tulihan seki kokeiltua...
Sitte lähettiin Unkarin kansallismuseolle. Rakennus itessään oli tosi hieno ja näyttelyt oli kiinnostavia. En ollu kyllä ehkä ihan niin kiinnostunu Unkarin roomalaisajan kivinäyttelystä, kun mitä äiti oli. Vaikka olihan seki ihan kiva, ei siinä mitään, mua vaan ehkä enemmän kiinnostaa nähä keskiaikasia vaatteita ku kakstuhatta vuotta vanhoja kivenpalasia.XD



Museon käytävät oli tosi kuninkaallisen olosia.
Kansallismuseolta jatkettiin kauppahallille. Kauppahallin suunnittelijana toimi Gustave Eiffel ja sen rautarakenteet ja -koristeet muistuttikin suuresti Eiffel-tornia. Tunnelma oli ihanan kotoisa, oli hauskaa juosta sadetta pakoon lämpimään ja vanhaan kauppahalliin, jossa näky kymmeniä, ellei jopa satoja, eri ruokatiskejä ja vanhoja valoja. Kaiken lisäks kauppahallilla oli esiintymässä nuoriso-orkka, joka soitti kaikenlaisia covereita esim. Abbalta, mut swingiks sovitettuna. Tuntu ihan ku ois ollu aikamatkalla jonnekkin kauas menneisyyteen. 






Takastullessa päätettiin sateesta huolimatta kävellä Vaci Utcaa pitkin takasin, joka alkaa aivan kauppahallin vierestä. Löydettiin takas hotlalle ja relattiin hetken. Siitä lähettiin läheiselle aukiolle, josta lähti julkisia. Hypättiin bussiin nro 16 ja hurjasteltiin Budan puolelle. Ja matka kirjaimellisesti hurjasteltiin, nimittäin a) bussit on ERITTÄIN vanhoja, ainaki verrattuna Suomeen, kalisee tosi paljon ja sateesta johtuen ikkunat niin huurussa ettei ulos nähny yhtään, b) kuskit selvästi suomalaista eläkeikää reilusti vanhempia, niin ajokulttuuri ehkä kyseisillä henkilöillä sitten vähän rennompaa. Mutta oli kyllä kieltämättä elämys. Päästiin turvallisesti perille ja käveleskeltiin öisessä ja sateisessa Budan vanhassa kaupungissa tietämättä missä tarkalleen ottaen ollaan. Se siinä kyllä olikin kaikista kivointa. Löydettiin rafla, syötiin illallinen ja palattiin takas bussilla Pestiin ja käveltiin takas hotlalle nukkumaan.

3. Päivä

Kolmantena päivänä sateet oli kaikonneet ja aurinko palannu kuvioihin. Päätettiin lähteä Euroopan vanhimmalla metrolinjalla, Földalatilla, Kaupunginpuistoon. Metroasemat oli ihanasti vanhantyylisiä ja just toi vanha linja kulkee vaan 3 metriä maanpinnan alapuolella, niin ei tartte mennä kauheita matkoja likuportailla päästäkseen metroon. Saavuttiin vehreään ja lepposaan Kaupunginpuistoon. Puistossa on kuuluisa Szechenyi-kylpylä ja oikee vesialue erikseen. Käytiin kattomassa kylpylää, mutta ei tällä reissulla menty uiskentelemaan.

Szechenyi-kylpylä. Vaikka tossa kuvassa näkyy vähän tummia pilviä, päivä oli muuten tosi aurinkoinen.
Suunnattiin puiston vieressä olevaan eläintarhaan, Budapest Zoo:hon. Älkää naurako, kyllä me kaikki tiedetään, että vaikka se kuulostaa lapselliselta nii kaikki silti salaisesti rakastaa niitä. Täytyy sanoa, että kyllä eläimiä kävi vähän sääliks, kun jollain eläimillä oli ainakin mun mielestä liian pienet aitaukset. Eläintarhasta löyty kyllä monenmoista eläintä, monia sellasia mitä Korkeasaaressa ei nää, mutta silti mun suosikki oli kyllä ehdottomasti kameli. Joku niiden sympaattisessa olemuksessa vaan vetoaa, kuka nyt ei tykkäis kameleista?


Villisiat oli myös tosi sulosia, mudan hajusta huolimatta.



Eläintarha oli aivan sairaan iso, eikä jaksettu kiertää ku kolmasosa siitä. Lähettiin lounaalle takasin Kaupunginpuiston suuntaan. Löydettiin tosi viihtysä rafla, joka oli rakennettu vesialueen päälle. Maittavan lounaan jälkeen lähettiin kävelemään toiselle metroasemalle ja osutiinki sattumalta Vapaudenaukiolle. Mielettömän massiivinen aukio, ympäröity vanhoilla rakennuksilla.



Vapaudenaukiolta jatkettiin metrolla Westendin kauppakeskukseen, jossa vikat shoppailut tuli tehtyä. Viimeinen illallinen nautittiin hotellin raflassa, jälleen kerran taivaallista. Siellä soitti myös harpisti, tosi kaunista kuunneltavaa. Kyllä sellasen illallisen ja päivän jälkeen kelpas nukahtaa!


4. Päivä

Sitte lähtikin vika päivä käyntiin. Lento lähti vasta illalla, niin meillä oli koko päivä aikaa tehä vielä kaikkee mahollista. Päätettiin taas lähteä bussilla Budan puolelle ja suunnata köysiradalle, Budavari Siklo:lle, jolla pääsee suoraan Linnavuorelle. Vaikka jono oli pitkä, kyyti ja näkymät todellaki sen arvoset.


Tässä kuvassa ei oltu vielä edes kovin korkeella, mutta varsinki ketjusilta näkyy selvästi.


 
Päästiin Linnavuorelle, jolla siis tosiaan sijaitsee Budapestin linna, kansalliskirjasto, paljon vanhoja rakennuksia ja muuta. Ylhäälle saavuttaessa meitä odotti entistäkin huikeemmat näkymät ja sattumalta myös vahdinvaihto, johon kuuluu kunnon koreografiat ja kaikki. Ihan hauska kieltämättä. 
Lähettiin kävelemään linnan vastapäiseen suuntaan kohti Matiaksenkirkkoa ja Kalastajalinnaketta. Löydettiin ne, oli kyllä tosi kauniita. Varsinki kun niiden yhteydessä olevalla aukiolla soi livenä barokkimusa. Nähtiin myös muutama luultavasti keskiaikahenkinen tyyppi kotkiensa kanssa, ei valitettavasti nähty lentonäytöstä. 

Matiaksenkirkko.


Kalastajalinnake.
Ne nähtyämme lähettiin päiväkahville Budapestin vanhimpaan yhtäjaksosesti toimineeseen kahvilaan nimeltä Ruszwurm. Söin siellä todennäkösesti elämäni parasta suklaakakkua, miten voikaan kakku maistua niin hyvältä...


Kahvittelun jälkeen lähettiin kävelemään pitkin Fortuna Utcaa, jonka varrelle rakennetut talot on valmistunu 1300- ja 1400-luvuilla. Tosi söpö katu, ihanan rauhallinen. Fortuna Utca johtaa kansalliskirjastolle, joka on todella vaikuttava näky. Ei kuitenkaan menty kirjastoon sisään, vaan käveltiin takaspäin samaa reittiä päästäksemme Unkarin kansanmusiikkihistorian museoon. Museo oli tosi hiljanen ja rauhallinen, mutta itseasiassa tosi kiinnostava, mun pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Esillä oli kaikennäkösiä soittimia ja esim. Bösendorfer-flyygeleitä. Myös Bela Bartokin itsekirjottamia nuotteja oli esillä. 
 


  

Bela Bartokin muistiinpanoja ja nuotteja.
Museon jälkeen äiti hommas vielä jotain tuliaisia ja otettiin taas sama bussi takaspäin, ei jaksettu mennä köysirataa pitkin. Jouduttiinki bussilla sen toiselle päätepysäkille jonnekkin ihan toiselle puolelle kaupunkia niin jouduttiin mennä takaspäin, ainakin näki kaupunkia. Takastullessa tultiin Linnavuoren takimmaista puolta, niin näki sitäkin osaa kaupungista. Päästiin vihdoinkin sinne minne haluttiinki, takasin Pestin puolelle ja käveltiin takasin kohti hotlaa. Matkalla pysähdyttiin aivan ihanassa musakaupassa, josta ostin Singing In The Rain- elokuvasta tehdyn laulukirjan. Jatkettiin takas hotlalle syömään päivällistä, kerättiin kamppeet ja taksi saapu. Päästiin kentälle ja kaikki suju hyvin, vaikka meijän alkuperänen gate vaihdettiin just sillon ku oltiin käymässä vessassa ja pelästyttiin, että oltiin myöhästytty lennolta. Mutta muuten meni hyvin! Koneeseen päästyämme laitoin luurit korviin ja nukuinki sitten koko matkan aina Hesaan asti. Takana aivan mahtava reissu, paljon uusia mahtavia muistoja ja ihana lisä ihanaan kesälomaan! 


Ajattelin muuten nyt lisätä sitten jatkossa jokaiseen postaukseen osion, missä vaan kerron mitä kaikkea musaa kuuntelin aina kutaki postausta kirjottaessa. Ai että miks? No, because I can:)

Eli, tätä kirjotellessa kuuntelin; Wuthering Heights/Kate Bush, Oak Tree/Mirel Wagner, Jolene/Dolly Parton, Englishman In New York/Sting, I'm A Mess/Ed Sheeran, Confetti/Tori Kelly. Mulla on tapana kiintyä joihinki biiseihin ja kuunnella niitä miljoona kertaa kunnes oon pilannu ne ittelleni vähäks aikaa. Nää oli nyt tän kerran kiintymykset.XD

Kiitos teille jotka luitte, nyt lähen vielä ilta/yölenkille koirien kans. Heips!