lauantai 18. huhtikuuta 2015

Lähtölaskenta

Elikkä niinku lupailin, niin kirjotan vähän tarkemmin että mitä nyt on oikeen luvassa. Nimittäin, huomenaamulla meikä suuntaa about viikoks kohti Valencian rantoja VIHDOINKIN. Kuten aikasemmin olin jo kertonu, niin tosiaan tammikuussa meidän kouluun saapu vierailulle parikymmentä espanjalaisnuorta ja nyt meillä hosteilla on vastavierailun aika. Tän stressivyöryviikon jälkeen on niin sanoinkuvaamattoman ihanaa päästä kunnollisen auringon alle, olla murehtimatta koulusta ja nauttia mahtavasta seurasta. Kamat on vihdoinki pakattu (sain tungettuu suhteellisen järjestelmällisesti mun elämän matkalaukkuun, olen hämmästynyt) ja nyt ois vaan nukuttava yön yli ja eikun menoks. On vaikeeta käsittää että tää päivä on nyt käsillä, muistan kun hyvästeltiin ja oli venailtavana kolmisen kuukautta jälleennäkemiseen. Ja huomenna oikeesti saa taas nähä ne mahtavat tyypit, ainaki yritän olla itkemättä.
 
Ostin tytöille, jotka majotin, suloset marimekon pikkupussit ja vähän muumikarkkeja.



Vähän suomalaisia perinnejuttuja perheille tuliaiseks.

Perheille myös muumikassit, kaikki espanjalaiset rakastu aivan täysin muumeihin täällä ollessa.
Seuraava postaus onkin sitte reissua koskeva eikä muuta ku hasta la vista!

Musacornerissa; Yoga/Janelle Monae, Classic Man/Jidenna, Afro Blue/Robert Glasper Experiment+Erykah Badu, Like I Can/Sam Smith.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Elämä on ihanaa

Tää ilta oli yks parhaimmista pitkään aikaan. Meiät oltiin kutsuttu naapuriin pääsiäisillalliselle, joilla ollaan monena muunaki aikasempana vuotena oltu. Tällä kertaa sisko ei päässy messiin niin lähin sitten soolona edustamaan meidän perheen nuorisoa. Jo heti pihalle astuessa sisältä kuulu musisointia (perheen neljästä lapsesta kahdella on oma bändi, tsekatkaa LCMDF). Mentiin sisälle ja musa raikas ympäri seiniä, aika ihana vastaanotto. Tavattiin perheen lapsien frendit, kanadalainen musamanageri sekä toinen muusikko-frendi. Nautittiin aivan mahtavasta illallisesta (plus mun tekemät kesäkurpitsa-suklaamuffinsit oli todellinen succé) ja oltiin myös suklaamunajahtia, jotka perheen lapset oli piilottanu ja jättäny vihjeitä, yks mm. "The eye of Sauron". Kyseessä oli loppujen lopuksi pihalla oleva majakan näkönen patsas, eli meno oli aika vauhdikasta. Ilta täytty musisoinnista ja runsaasta keskustelusta. Oli aivan superhauskaa, mutta tän pointti ei kuitenkaan ollut siinä, että mitä kaikkea tehtiin, vaan siinä minkälainen fiilis siitä jäi. Ei voi sanoin kuivailla kuinka mahtavaa on käydä niin monipuolista ja rikastuttavaa keskustelua aivan mahtavien, lahjakkaiden tyyppien kanssa, jotka pyyttettömästi uskoo omaan skeneensä. Sai kuulla niin paljon päättömiä kertomuksia ja arvokkaita elämänohjeita siitä, että aina täytyy uskoa itteensä ja tehdä sitä mikä tekee sut onnelliseks. Ette tiedäkään kuinka mahtava fiilis siitä tulee, kun ehdottomasti poppoon nuorimpana, aikuisten keskellä tulee kohdelluksi aivan täysin samanarvoisena. Saattaa kuulostaa aika säälittävältä, mut oon aika varma et about jokainen nuori ja ylipäätään ihminen haluu tota; tulla hyväksytyks. Osallistuu keskusteluun (jota käytiin muuten koko ajan sekä suomeks, ruotsiks että enkuks joo olen ylpeä että onnistuin tasapainottelemaan niiden välilläXD) aivan samalla tavalla kun muutkin, sua kuunnellaan ja sun mielipiteitä arvostetaan aivan samalla tavalla ku muidenki. Se on aika mahtavaa. Täytyy sanoo, että tällasina hetkinä, vaikka näin naiivisti ilmaistuna, niin usko ihmisiin nousee. Kun näkee päivittäin touhua tässä maailmassa ja varsinki sosiaalisessa mediassa, niin tulee aika usein sellanen fiilis, et mihin on kadonnu oikea keskustelu? Mihin on kadonnu aitous? Mihin on kadonnu vuorovaikutus, mitä me oikeesti ees ollaan enää? Tällanen ilta päräyttää sen kaiken taivaan tuuliin. Oikea keskustelu oikean ihmisen kanssa on ehkä luonnollisin tapa olla, mikään ei vedä vertoja sille. Jos et oo kokeillu, nyt varmaan kannattais.
Jokainen tarttee vuorovaikutusta ihmisten kanssa kasvotusten. Tarttee keskustella, puhua, argumentoida toisen ihmisen kanssa. Se ei TODELLAKAAN ole sama asia, kun some. Muistakaa se. Oon aivan älyttömän kiitollinen ja onnellinen, että tällasia ihmisiä on olemassa. Niitä tartettaan, nykypäivänä ehkä enemmän ku koskaan. Mukaanlukien mun mahtavat frendit ja tietysti perhe, jotka ymmärtää mua mun hyvinä ja huonoina hetkinä ja on messissä mun kanssa tässä elämässä. 
Nytki ku kelaan, että "okei joo, elämässä on aina paljon duunattavaa, hommia ja stressiä riittää", niin tällaset hetket saa ne mitättömiks. Ei voi tehä mitään muuta kun vaan hymyillä, tajuta se et itseasiassa mulla on just nyt kaikki niin hyvin kun vaan olla voi ja HYVÄKSYÄ se. Meillä suomalaisilla on usein tapana vähätellä kaikkea mitä meillä on, mut ehkä välillä kannattais vaa aatella et "hei, nyt menee hyvin ja oon onnellinen, niin antaa mennä vaan". Välillä jää ittelleen kiinni siitä, että stressaa liikaa, yliajattelee asioita, ei elä hetkessä eikä oo tarpeeks kiitollinen kaikesta mitä on. Negatiivisuus vie aivan älyttömästi energiaa ja minkä takia? EI MINKÄÄN. 
Niinpä mä oon päättäny, että no matter what, mä tuun aina uskomaan omaan juttuuni enkä ikinä luovuttamaan sen suhteen. Mä tuun täyttämään itteni positiivisella energialla ja parhaani mukaan pyrin jakamaan sitä muillekki. Varmastikkaan ei tuu aina olemaan iisii, mut en aio ikinä luovuttaa sen suhteen. Sen mä lupaan ittelleni. 
 Tää kulunu ilta ja sen mahtavat keskustelut mahtavien tyyppien kanssa sai mussa aikaan tällasen ajatusvyöryn. Ja tää on mahtavaa. Keskustelu parantaa about kaiken, oli sitte vaikka draamaa frendien kanssa tai niinku mulla, tän päivän sää joka oli kieltämättä aamulla noustessa aika downeri. Mutta tällä hetkellä fiilis on KINGI. Osasyynä kans se ,et kanadalainen manageri sano mulle näin "you are probably the coolest person I've ever met". MUA EI OO IKINÄ SANOTTU COOLIKS JOTEN KIITOS IT MEANS A LOT LOL. Ja toi tulee tyypiltä joka on just kiertäny ympäri maailmaa 3 kuukautta Billy Idolin messissä. Et eipä fiilis ainakaa laskenu heh. Joten tostki tuli mieleen, et muistetaan kans tukea ja kehua toisiamme. Sille se ei varmastikkaan ollu mikään big deal kehuu noin, mut mulle oli kuulla se. Mun mielestä mä en ikinä oo cool, vaikka en kyllä sitä tavottelekkaan. Mut kuulla kehu joltain toiselta ihan vaan kun oot oma ittes, on oikeesti tosi hienoa ja tärkeetä jokaisen kuulla. Joten kaikille tiedoks, ootte ihania<3 Mutta, sori romaanista, (JA BLOGIHILJASUUDESTA APUA),suurkiitos että/jos jaksoitte lukea, tää oli mulle tärkeetä ja halusin jakaa tän.
Bob Marleyn sanojen mukaan; Positive vibration, yeah! Positive!

Vaikka laatu ei ookkaa ihmeellinen, niin laitan tän silti, koska otin tän kuvan heti kun tulin kotiin, jotta muistaisin mahtavan fiiliksen. (Tosiaan jätin kännykän himaan ja takas tullessa huomasin, että keskustellessa oliki menny kuus tuntia.)

Tää aivovuoto tuli näitten biisien messissä; Positive Vibration/Bob Marley & The Wailers, Big Yellow Taxi/Joni Mitchell, Money/Pink Floyd, Breakfast In America/Supertramp, Nights In White Satin/The Moody Blues, Hocus Pocus/Focus, Helplessly Hoping/Crosby Stills & Nash. 
+Ens viikolla tulee (toivottavasti) vähän tarkempi blogipostaus, kuvien kera ja tietoa tulevista kuvioista.

torstai 5. helmikuuta 2015

Come together

Holahola, täällä ollaan taas! Once again, miljoona asiaa tapahtunu tässä välissä kun viimeks kirjottelin. Isoin niistä on ehkä kuitenkin ollu se, kun hostasin viikon ajan kahta espanjalaista tyttöä Valenciasta. Viikko oli aivan älyttömän ihana, myös vauhtia riitti 20 puheliaan espanjalaisnuoren kanssa. Oli silti aivan ihanaa, saatiin älyttömästi uusia kavereita ja opittiin uusia juttuja. Viikon ajan tehtiin aivan kaikki yhessä, oltiin koko ajan jossain hengailemassa ja vaan puhuttiin, naurettiin ja tanssittiin. Kun lähtöpäivä koitti, kaikki vaan itkettiin ja halattiin toisiamme. Ihan älytöntä kuinka voi kiintyä niin paljon toisiin vaan viikon aikana. Tälläsen jutun loputtua kelaa kyllä vähän, että minkälainen maailma oliskaan jos kaikki ottais toiset vastaan näin iisisti. Tuntuu että se on melkeenpä vaan aikuiset, jotka jarruttelee tätä menoo. Ei kannattais, sanonpahan vaan.
Mutta jokatapauksessa, kauhee ikävä tuli. Oli kieltämättä aika hauskaa saada olla eka tyyppi opettaa heitä luistelemaan, tekemään poronkäristystä tai vaikka vaan noudattaa liikennesääntöjä(Helsingin keskustassa ei tuntunu heille menevän ihan heti jakeluun, ettei tien yli voi vaan marssia punasia päin, kattomatta mihinkään.) Myöskin se, että kaupoissa täytyy maksaa karkeista, eikä niitä vaan oteta, tuotti eräille vieraille vähän hämmennystä.
Tyyppien mukaan se ei kuitenkaan oo varastamista, vaan "ottamista", jota tehdään Espanjassa koko ajan.XD
Huomattiin aika selkeästi kyllä tällasia kulttuurieroja, mutta ei se haitannu. Oli kivaa kertoa omista jutuista ja kuunnella muitten. Puhuttiin just muutaman tyypin kans, kuinka tän viikon aikana sai niin paljon enemmän itseluottamusta ryhmänvedon ja kielenkäytön suhteen. Joten jos ikinä saatte jotain tällasta mahdollisuutta, niin älkää epäröikö lähteä messiin. Aivan uskomattoman ihana ja kasvattava kokemus, josta saa kasapäin lisää mahtavia frendejä. Viikon päätteeks kyllä väsytti aika reilusti; koko ajan oli pitäny huolehtia et onhan tyypit syöny, onko kaikki kamat messissä mitä tarttee, keritäänhän ajoissa paikoille. Kannattaa kuitenkin varautua olemaan spontaani, suunnitelmat elää ja muuttuu lennossa. Ihan hyvä suomalaisillekin näyttää ettei aivan kaiken tartte olla aikataulutettua;)


Näytettiin suomalaisia perinteitä, mukaan lukien Afrikan Tähden pelaamista.

Mun hostattavat oli aivan superihania<3

Valencialais-oppilaiden vikana kokonaisena päivänä Suomessa käytiin Helsingissä, ensin Fazerin tehtaalla, sitten shoppailemassa keskustassa ja vikaks vierailulla eduskuntatalolla. Fazerin reissulla saatiin valitettavasti todella huonoa palvelua, mutta päästiin kuitenkin nauttimaan ilmasesta suklaasta, joten ei kukaan meistä sinänsä ollut siitä loppujen lopuks mitenkään pahoillaan.

 
"Syökää niin paljon kuin jaksatte". Tuli kieltämättä aika Jali ja suklaatehdas-fiilis.




Yhtenä sunnuntaina ennen espanjalaisten tuloa lähdettiin Loviisan tanssiopiston Sibelius-työryhmän kanssa esiintymään messukeskukseen matkailumessuille. Oli kivaa päästä esiintymään tollaseen paikkaan, jossa aikasemmin ei oo esiintynyt. Mesta kuhisi aivan sairaasti ihmisiä ja eksoottisten matkailukohteiden mainostuspisteitä. Tuntu aivan kuin oliskin ollut oikeasti turistina.





Ja hei tuli tässä muuten mieleen, että WOAH minkä näköstä ulkona on! Tän viikon aikana tonne on viimeinkin ilmestyny aito talven ihmemaa. Valitettavasti mä en oo vielä päässyt nauttimaan siitä, oon ollut kuumeessa sunnuntaista lähtien ARGH. Mutta eiköhän nyt ainaki alettais olla jo voiton puolella!


Keittiön ikkunanäkymät on saanu luvan kelvata mulle toistaseks.

Ja tänne loppuun taas tää musanurkka; Yesterday/Karmin, Bam Bam/Sister Nancy, Dog Days Are Over/Florence + The Machine, Cherry Wine/Hozier, Psylla/Glass Animals.

Kaikille mahtavaa helmikuuta, pysykää terveinä!

tiistai 6. tammikuuta 2015

2015 sounds so weird

Say whaattt, loma on OHI. Tämä loman lopetuksen tuska on raastava, meni aivan älyttömän nopeesti. Ja huomenna pitäs palata takasin koulun penkille. YYHH.
Oli kuitenki ihanaa relata ja olla pari viikkoo veke normaalista systeemistä, ei tarttenu miettiä mitään velvollisuuksia, vaan ihan luvan kanssa sai vaan löhöillä ja nauttia olostaan. Ja hyvä niin. MUTTAELIKKÄSIIS.
Heti loman alussa täytin (VIHDOINKI) 15 ja tuli sukulaisia käymään sun muuta. Oli tosi kiva nähä, kun ei niin usein pääse tapaamaan. Oli superkivaa, aina on kivaa nähä. Ainoo downside oli vaan se, että olin koko loman alun kipeenä jouluaattoon asti, not so cool (mut hei kiitos perhe ja ystäväiset ihanista lahjoista).
Joulu tuli ja meni, oli ihanaa viettää perheen kesken aikaa, chillailla ja syödä hyvää ruokaa. Ja tietysti joulupukki A.K.A. perhe +frendit anto mahtavia lahjomuksia, kiitos myös niistä.
Sen jälkeen tapasin välillä frendejä, chillailin ja remppasin mun huonetta, joka thank god valmistu nyt. Kävin myös yhellä frendillä Helsingissä ja vietin muutaman päivän siellä, joka oli kans tosi nastaa. Mutta sinänsä en tehny paljookaan loman aikana, joka toisaalta on hyvä, koska koko syksyn riitti kyllä duunattavaa ja keväällä tulee oleen vielä enemmän. Mut ei siinä mitään, kyllä se kestetään!










Nyt kun miettii taaksepäin tätä vuotta, täytyy sanoa, että tää on ollu varmaankin paras vuosi mun elämästä(ainakin toistaseks). Muistan kun tasan vuos sitte kelasin kuinka olis niin mahtavaa alottaa laulutunnit ja tehdä teatteria, mutta pelotti niin hirveesti. Aattelin koko ajan etten ikinä olis tarpeeks hyvä tekee mitään sellasta vaikka kuinka haluaisinki. Kuitenki sain pakotettua itteni laulutunnille ja siitä se kaikki lähti. On ihan mieletöntä, kuinka paljon vapautuneempi olo niistä kokemuksista on tullu. En enää pelkää tehä tollasta, vaikka aina jännittää. Mutta en pelkää. Ja se on ihan mahtava fiilis. Oon tullu niin paljon enemmän sinuiks itteni kanssa, vaikka tuun ikuisesti olemaan itteni suurin kriitikko. Mutta just nyt on mahtava fiilis. Joo, okei, stressiä ja tekemistä riittää ja välillä tuntuu, että kaikki vaan kaatuu niskaan. Sen on kuitenki oppinu handlaamaan. Joten omista kokemuksista voin sanoa, että älkää antako pelon rajottaa. Eläkää elämäänne omana itsenänne, älkääkä välittäkö muiden mielipiteistä. Koska niillä ei oo mitään väliä. Tehkää sitä, mitä ite haluatte, josta te tuutte onnelliseks, josta te nautitte. DON'T WORRY BE HAPPY, EY?
 
Kiitos kaikille, jotka on ollu messissä vuodessa 2014! Thnx for making it AWESOMEEEEE. Positiivisia Uuden Vuoden viboja kaikille, lähetään kevättä kohti!

P.S. Ja tänne loppuun vielä tää musanurkka; Love Is The Answer/Aloe Blacc, Queen Of The Field(Patsey's song)/Alicia Keys,That Very Night/Hollie Cook, Get Ready/Lady, I'm Not The Only One/Sam Smith.